Valtioneuvosto sai lopultakin punnerrettua päätöksensä koulutuksen suuntaviivoista vuosille 2012-2016. Eli ns. Kesu hyväksyttiin eilen. Siellä ei paljon uutta konkretiaa ole. Pahin puute on Tulevaisuuskomitean, tai vastaavan, puuttuminen. Tämä on mielenkiintoista erityisesti siksi, että kaikkien hallituspuolueitten johto on ainakin minulle todennut, että asia on tärkeä ja kannattaa toteuttaa.
On merkillistä, ettei hallitus uskalla laskea sidosryhmiä mukaan varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tulevaisuuskuvan ja tavoitteiden asetteluun. OAJ on jo aikaa sitten antanut sekä opetusministerille, hänen avustajakunnalleen ja okm:n virkamiehille että kaikkien puolueitten johdolle oman ehdotuksensa Tulevaisuuskomitean (tai vastaavan) tavoitteista, tehtävästä ja ajatuksista sen kokoonpanoksi. Johtavana periaatteena oli tulevaisuushakuisuus vuoteen 2025, läpinäkyvyys ja laaja osallistavuus. Tämä ei näemmä päättäjille sopinut. Väistämättä jää kysymään, että miksiköhän?
Jotenkin asioitten valmistelua näyttää muutoinkin lisääntyvässä määrin leimaavan salamyhkäisyys ja suljetut virkamiestyöryhmät. Miksiköhän? Vanha koeteltu totuus kuitenkin on, että ottamalla mukaan ne tahot ja henkilöt, joita asia koskee ja jotka joutuvat panemaan päätökset toimeksi, lisätään sitoutuneisuutta ja vähennetään vastustusta.
OAJ tulee vetämään tästä omat johtopäätöksensä heti tulevassa tammikuussa.
Kesussa on hyvääkin. Hyviä tavoitteita: tasa-arvon lisääminen, kielteisten erojen tasoittaminen, varhaiskasvatuksen lainsäädännön uudistaminen jne. Mutta tuttuun tapaan konkretia monilta osin puuttuu. Jääkin “mielenkiinnolla” katsottavaksi miten “kehitetään”, “kehitetään” ja “kehitetään”, “vahvistetaan” ja “vahvistetaan”, “tasoa nostetaan”, “turvataan” ja “taataan”. Onneksi luvataan myös monia asioita “selvittää”. Yleensä tämä on tarkoittanut sitä, ettei asialle ole tarkoituskaan tehdä mitään. Varmaan niihinkin löytyvät vastaukset virkamiestyöryhmissä.
