tammikuu 10, 2012

Edessämme on monien suurten päätösten vuosi

Vuoden vaihtumisen myötä on työ päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa jälleen käynnistynyt. Sadat tuhannet suomalaiset ja kasvava joukko ulkomaisia vaihto-opiskelijoita ponnistelee saadakseen vahvan osaamispohjan tuleviin työelämän tehtäviin. Opintojen turvana ja tukena on moneen kertaan huipuksi todistetut opettajakuntamme sekä opetus- ja varhaiskasvatuksen johtomme.

On tarpeen väsymättömästi muistuttaa, että varhaiskasvatus ja koulutus eivät ole vain suorite, joka yhteiskunnan tulee hoitaa. Ne muodostavat toisen ratkaisevista lenkeistä siinä, että kaikilla kansalaisilla on laajuudeltaan riittävät ja riittävän laadukkaat elämän hallinnan ja osaamisen eväät elämäänsä. Toisen ratkaisevan tekijän muodostavat opiskelijan oma halu ja omat ponnistelut. Toisen puolesta ei voi koskaan oppia.

Jos oli vuosi 2011 eduskuntavaaleineen, kesuineen ja erityislaajoine raamiratkaisuineen monella tavalla merkittävä koulutuksen ja varhaiskasvatuksen kannalta, niin sitä tulee olemaan myös vuosi 2012. Aivan lähikuukausina tullee maamme hallitus esittämään todennäköisesti hyvinkin rajut ratkaisut julkisen talouden tasapainottamiseksi. Kokonaispakettiin sisältyy mitä varmimmin sekä verojen ja veroluontoisten maksujen korotuksia että menojen leikkauksia.

Ensisijaisesti valtiovallan käsissä on, että varhaiskasvatus ja koulutus voivat jatkossakin tehdä sellaista huipputulosta, jota siltä on totuttu saamaan ja jota siltä tavoiteohjelmissa ja julkilausumissa odotetaan. Tulevaisuutta ratkaisevasti rakentava koulutussektori ei kerta kaikkiaan kestä toista samanlaista suoneniskua, mikä sille hallitusohjelmassa kohdistettiin.

Päättäjien kannattaa muistaa ja konkreettisesti noteerata, että heidän päätöksillään ratkaistaan kuinka laadukkaat ja riittävät elämän eväät heidän lapsensa tai lastenlapsensa saavat. Heidän, niin kuin kaikkien vanhempien kannattaa myös muistaa, että koulut ja oppilaitokset ovat oppimista varten. Niissä on tarkoitus tehdä oppimistyötä. Kodeilla on aina ensisijainen vastuu kasvatuksesta ja lasten ja nuorten henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista.

Jokainen kaipaa työlleen ja työssään tukea ja kannustusta. Osoittakaamme sitä alkaneena vuonna kaikille opetusalan ammattilaisille ja järjestötoimijoillemme sekä niille valistuneille yhteistyökumppaneillemme ja työnantajille, jotka ymmärtävät opetus- ja kasvatustyön pitkäkestoisen merkityksen koko yhteiskunnan hyväksi.

Kommentoi