Jo 30 vuotta olen toiminut opetuksen eri kentillä. Olen omakohtaisesti saanut työskennellä opettajana, rehtorina, johtajana, suunnittelijana, virkamiehenä, työnantajana, työnantajajärjestössä ja OAJ:ssä. Väitän tuntevani opettajan työn varsin kattavasti eri koulu- ja oppilaitosmuodoissa sekä varhaiskasvatuksessa. Olen myös tutkinut opettajan työtä kokonaisuutena (opettajuutta) ja suorittanut kasvatustieteen tohtorin tutkinnon.

Opettajan työ on ollut ja se tulee olemaan muutoksessa. Kun yhteiskunta muuttuu, muuttuu opettajan ja rehtorin työkin. Opettajan työtä ei pysty rajaamaan aiempaan tapaan vain niihin toimiin, jotka liittyvät työhön oppilas- tai opiskelijaryhmän kanssa. Työhön on tullut monenlaista asiantuntijayhteistyötä, lisääntyvää yhteistyötä kollegoiden kanssa, lisääntyvää yhteistyötä kotien kanssa jne. Lisääntyvän kansainvälistymisen vaikutus heijastuu koulutukseen monin tavoin. Varsinkin ammatilliseen koulutukseen liittyy vahvasti työelämäyhteistyö ja työelämän sekä elinkeinoelämän kehittämistehtävä.

Oppimisympäristöt ovat varsinkin viimeisen kymmenen vuoden aikana räjähdysmäisesti avartuneet sähköisen maailman kehittymisen myötä. Mutta opettajan työn ydin säilyy. Se on oppimisen edistäminen.

Kaiken opetus ja kasvatustoiminnan tavoitteena tulee olla oppijan osaamisperustan vahvistaminen, elämänhallintataitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittyminen sekä työelämän edellyttämän osaamisen saavuttaminen. Ne toimet, tehtävät ja toimintatavat, jotka eivät edistä oppijan kehittymistä ovat toisarvoisia. Tässä on opettajuuden ydin.

Edunvalvonnallisesti on pystyttävä turvaamaan opettajan mahdollisuus keskittyä em. ydintehtävään. On pystyttävä turvaamaan siihen riittävästi aikaa ja saamaan kaikkien opettajaryhmien ja rehtoreitten/johtajien osalta kaikki siihen liittyvä työ työajan ja palkkauksen piiriin.

Edunvalvontaa ei pysty tekemään menestyksellisesti ja tuloksellisesti ellei tunne opettajan todellista työtä. Ellei tiedä ja tunne opettajan arkitilanteita, ei ole riittäviä edellytyksiä menestykselliseen koulutuspoliittiseen ja palvelussuhteen ehtoja koskevaan edunvalvontaan kansallisella tai paikallisella tasolla työryhmissä, toimikunnissa, neuvotteluissa ja sopimuspöydissä.

Koulun toimintaympäristö muuttuu yhteiskunnan muutoksen myötä. Opettajan työtodellisuutta on pystyttävä aiempaa paremmin avaamaan myös julkisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa yhä suuremmilla ja useammilla areenoilla. Tätä kautta edunvalvontaan liittyvien verkostojen ja verkostotyön merkitys kasvaa entisestään. On saatava monet yhteiskunnalliset toimijat ymmärtämään päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävää työtä ja puhumaan opettajan työn merkityksen ja resursoinnin puolesta. Omien esiintulojen ohessa OAJ:n on tätä toimintaa merkittävästi vahvistettava.

Materiaalia, tavaroita, monenlaisia palvelutehtäviä, hallintoa jne. voidaan antaa erilaisten toimijoiden tehtäväksi. Mutta tärkeinpämme eli lapsemme ja nuoremme annamme tarkkaan valitulle, hyvin koulutetulle ja eettisesti valveutuneelle asiantuntijajoukolle, opettajille. Tämän tärkeämpää tehtävää ei yhteiskunnassa voi olla.

Edunvalvonnan on huolehdittava, että tuohon yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeinpään haasteeseen, tulevaisuuden tekemiseen, voidaan vastata innostuneina, jaksavina ja arvostusta nauttivina ammattilaisina ja ammattikuntana.